Olen keskustellut kymmenien vuosien aikana lukuisien vapaamuurariudesta kiinnostuneiden kanssa, ja arvioinut hakijoiden soveltuvuutta LE DROIT HUMAIN hakuprosessin yhtenä vaiheena toimivan tutkijalautakunnan jäsenenä. Minkälaista henkilöä sitten itse pidän soveltuvana, mitä vapaamuurarius oikein edellyttää ja kenelle sitä voi suositella?
Ensisijainen kriteeri on vahva halu itsensä kehittämiseen. Tämä ei suinkaan näytä olevan itsestään selvyys ihmisten keskuudessa. Moni haluaisi elämän olevan helpompaa, tai että olisi enemmän rahaa, kauneutta ja ystäviä. Nämä kaikki voi kyllä saavuttaa, mutta ei ilman vaivannäköä. Kehittyminen tarkoittaa myös sitä, että oma itse muuttuu. Se puolestaan tarkoittaa sen tosiseikan nöyrää hyväksymistä, että sinä et ole juuri tällä hetkellä täydellinen, etkä lähelläkään sitä tasoa, joka sinun on mahdollista saavuttaa.
Ja jos sinä muutut paremmaksi, se tarkoittaa, että asiat muuttuvat: elämäntapasi, harrasteesi, kiinnostuksen kohteesi, vapaa-ajan käyttösi, ystäväpiirisi, suhteesi lähimpiin ihmisiin ja perheeseesi. Asiat varmasti muuttuvat paremmiksi, mutta voiko kaikki ympärilläsi pysyä samana, kun sinä muutut?
Sisäinen tietoisuus tästä on pelottavaa. Kuten on kaikkien muutosprosessien kohdalla, myös vapaamuurariuteen astuvien on tehtävä tietoinen päätös siitä, että on valmis kohtaamaan itsessään niitä asioita, jotka ovat tähän asti voineet olla kehityksen esteenä.
Tätä pidän vapaamuurariuden ensimmäisenä vaatimuksena: ihmisen on tehtävä sisäinen, vapaaehtoinen päätös siitä, että haluaa hypätä muutokseen, ja että on valmis kohtaamaan sen tuomia tuntemuksia, että on valmis katsomaan itseään uusin silmin ja että on valmis luopumaan sellaisesta, mikä ei enää palvele omaa kehitystä.