Vapaamuurarius on vertauskuvallista. Mitä tämä tarkoittaa?
Kaikki kielenkäyttö on pohjimmiltaan vertauskuvallista, sillä kielen ymmärtäminen edellyttää elämänkokemusta. Esimerkiksi sana “tarkoittaa” tulee jousiammunnasta, eli muinoin tuota sanaa on nimenomaan käytetty johonkin kohteeseen tähtäämisestä. Ensin lapsella on kokemus siitä, että asioita osoitetaan sormella. Tarkoittaminen on vertauskuvallinen sana, jossa mielen sormi osoittaa jotakin kohdetta. Sanoilla osoitetaan eli tarkoitetaan jotakin.
Tässä mielessä vertauskuvallisuutta ei pääse pakoon, mutta vertauskuvallisuudella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Vertauskuvilla voidaan välittää ajatuksia ja tunnelmia, joita on vaikea, tai mahdoton kuvata tarkasti ja analyyttisesti. Vertauskuvallisuus on myös salamannopeaa. Kuinka pitkä selitys tarvitaan korvaamaan lause “hän on pelle?”
Toisaalta esimerkiksi tuomioistuimen lausunnossa ei odota näkevänsä paljoa vertauskuvallisuutta ja runollisuutta, sillä niissä haetaan suurta täsmällisyyttä.
Vapaamuurarius pyrkii siihen, että jäsenet löytäisivät kokemuksia ja oivalluksia siitä, mitä ihmisen elämä on ja miten kannattaa elää, miten olla hyvä ihminen ja kasvaa ihmisenä. Vapaamuurariuden opetus on merkittävältä osalta vertauskuvallista. Muurareilla on vanhoja perinnäistaruja ja legendoja, jotka liittyvät esimerkiksi kivirakentamiseen, mistä keskeisin on legenda Salomonin temppelin rakentamisesta ja siihen liittyvistä tapahtumista.
Esittäessään näitä tapahtumia muuraritradition mukaisissa osallistavissa näytelmissä, jokaiselle tulee oman roolinsa myötä tiettyjä kokemuksia, jotka ovat tuttuja kaikille vapaamuurareille. Samoin muurariuden teksteissä kuvataan rakennustaiteen työvälineitä, ja yleensäkin erilaisia hyveitä ja ihanteita. Näistä tapahtumista, esineistä ja symboleista tulee vapaamuurarille omaa sisäistä kielenkäyttöä.
Samoin kuin jokainen tieteenlaji ja ammatti kehittää oman kielenkäyttönsä kuvaamaan sen keskeisiä asioita, on vapaamuurariuden symboliikka sen harjoittajille elämän ammattitaidon kielenkäyttöä. Vapaamuurari voi muodostaa omiin kokemuksiinsa nojaten oman elämän ohjeeksi lauseita, jotka käyttävät tätä sisäistä kieltä.
Syvällisesti en voi avata tätä asiaa, sillä se edellyttäisi kuulijalta näitä muurariuden jaettuja kokemuksia, mutta pieni esimerkki voisi olla vapaamuurariuden tunnetun vertauskuvan, suorakulman käyttö. Mitä voisi tarkoittaa ihmisen kohtaaminen suorakulmalla?
Vaikka muurariudessa vältetään valmiiden vastausten antamista, voi tästä melko helposti tulla mieleen se, että jos rakentaa kiviseinää, ja kivet eivät ole neliskanttisia, menee homma tosi vaikeaksi muutaman kerroksen jälkeen. Mutta jos kivet on työstetty suorakulmaisiksi, niitä voi latoa kuin tiiliä kerros toisensa jälkeen ja muurista tulee tukeva.
Tästä tulee mieleen, että ehkäpä toisen ihmisen kohtaaminen vaikkapa työelämässä suorakulmaisesti voisi tarkoittaa, että huolehtii omasta työstään eikä pullistele liikaa toisen vastuualueelle, niin silloin yhteistyö sujuu isossakin organisaatiossa.
Muitakin ajatuksia tuosta voi nousta mieleen, ja symbolien merkityksellisyys on pohjatonta. Mutta ehkäpä tämä valotti sitä, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että vapaamuurariuden työtapa on vertauskuvallinen.