Kysymys kuuluu: ”Olenko joku koska teen jotain vai olenko joku, joka tekee?” Miksi Soturi ei luovuta, kun hän kaatuu taistelussa mutaan, ja kun taistelussa saatuja ruhjeita ja haavoja särkee, voimat ovat totaalisen loppu ja tunne olisi vain halu saada jäädä makaamaan, luovuttaa.
Maailmassa on paljon asioita, jotka ovat haluttavia, tavoittelemisen arvoisia ja rakastettavia. Kun tavoitteita ajattelee filosofisesti, niin motiivi nousee voimakkaasti esiin. Ja erityisesti kenen motiivi. Kuka haluaa, tahtoo ja tavoittelee? Määrittelevätkö ulkoiset asiat sen kuka ihminen kokee olevansa?
Vapaamuurariuden tunnetussa tunnuslauseessa – Tunne itsesi – piilee suuri viisaus. Filosofisesti voi aina pohtia ja hienoja sanoja käyttäen selittää itselleen miksi mitäkin tekee. On kiinnostavaa, miten näkökulma muuttuu, kun ihmisen elämän merkityksellisyyttä, kokemusta siitä, tarkastellaan tekijän mukaan ei tekemisen mukaan.
Tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus ja päämäärätietoisuus tuottavat voimaa. Lisäksi on jännittävää ryhtyä uusiin missioihin, toisinaan isollakin riskillä niin ettei onnistumisesta ole mitään takeita. Epävarmuus ja riskinotto tuottavat jännitystä, jota Soturi kaipaa. Haasteita! Valmistelujen jälkeen tulee päivä, jolloin suunnitelman toteuttaminen alkaa.
Mutta mitä tapahtuu, kun kesken taistelun tulee takapakkeja, Soturi tekee vääriä valintoja, joista joutuu maksamaan? Mitä sitten kun epävarmuus iskee väsymyksen ja jopa uupumuksen muodossa ja kun mieli alkaa kyseenalaistaa onko taistelussa mitään mieltä? Ratkaisevaa on se, kuka Soturi on ja tunteeko hän itsensä. Nouseeko hän jatkamaan ja viemään loppuun sen mikä tulee loppuun saakka viedä? Huh. Aika rankkaa!
Vapaamuurariudessa on mahdollista luottamuksellisessa ja suvaitsevassa sosiaalisessa ympäristössä tutkia omia motiivejaan, pohtia omaa identiteettiään ja sitä, miksi tekee asioita, joita tekee.
Soturina kysyn itseltäni ”Kuka taistelee – gnothi seauton – kuka olen?”
Kaikki osaavat uskottavasti selittää omaa tekemistään ja keitä ovat. Mutta kuinka moni uskaltaa istua alas, olla hiljaa itsensä kanssa ja kysyä itseltään kuka todellisuudessa on.
Hiljaisuudessa istuminen paljastaa asioita, joita vain rohkeimmat meistä uskaltavat kohdata.
Jos ihmisellä on vakaa sisäinen identiteetti, hänellä on jokin perusta, jokin sisäinen lujuus, josta kaikki tekeminen lähtee. Silloin elämässä tapahtuvat mahdolliset väärät valinnat, virheet ja epäonnistumiset eivätkä myöskään saatu suosio ja menestys määrittele ihmistä. Sellainen on vahva Soturi, vakaa ja luotettava.
Soturi tekee työnsä koska on joku, ei ollakseen joku.