Tiedätkö, mitä perjantain 13. päivän epäonnen myytin taustalla on?
Perjantaita 13. päivää on vuosisatojen ajan ympäröinyt salaperäinen ja pahaenteinen maine. Päivään liittyy monenlaisia uskomuksia ja tarinoita. Yksi kiehtovimmista vie meidät yli 700 vuoden taakse, keskiaikaiseen Ranskaan ja Temppeliherrojen dramaattiseen kohtaloon.
Perjantaina 13. lokakuuta vuonna 1307 Ranskan kuningas Filip IV Kaunis käynnisti yhden keskiajan tunnetuimmista vainoista.
Kuninkaan määräyksestä Temppeliherrain ritarikunnan jäseniä vangittiin samanaikaisesti eri puolilla Ranskaa. Ritarikuntaa syytettiin muun muassa harhaoppisuudesta, jumalanpilkasta ja salaisista, kirkon oppien vastaisista rituaaleista.
Mutta mistä oikeastaan oli kysymys?
Keitä temppeliherrat olivat?
Temppeliherrat olivat 1100-luvun alkupuolella Jerusalemissa syntynyt kristillinen ritarikunta. Sen alkuperäisenä tehtävänä oli suojella Pyhään maahan matkustavia pyhiinvaeltajia.
Ritarikunnan jäsenet yhdistivät munkkien uskonnollisen elämäntavan ja sotilaallisen ritariperinteen. Heidät tunnettiin erityisesti valkoisista viitoistaan, joita koristi punainen risti.
Vuosisatojen kuluessa temppeliherroista kehittyi huomattavan vaikutusvaltainen ja varakas järjestö. He omistivat maa-alueita, linnoituksia ja muuta omaisuutta eri puolilla Eurooppaa. Heidän toimintansa ulottui myös rahaliikenteeseen ja lainanantoon.
Tämä vauraus ja vaikutusvalta herättivät lopulta myös hallitsijoiden kiinnostuksen.
Kun valta ja vauraus kohtasivat
Ranskan kuningas Filip IV oli taloudellisissa vaikeuksissa. Temppeliherrain huomattava omaisuus tarjosi houkuttelevan mahdollisuuden vahvistaa kuninkaan taloudellista ja poliittista asemaa.
Ritarikuntaa vastaan esitettiin vakavia syytöksiä, ja monia sen jäseniä kidutettiin tunnustusten saamiseksi. Lopulta paavi Klemens V lakkautti ritarikunnan vuonna 1312.
Ritarikunnan viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Pariisissa vuonna 1314.
Temppeliherrojen kohtalo jäi elämään historiaan, mutta myös lukemattomiin legendoihin, salaliittoteorioihin ja kertomuksiin kadonneista aarteista.
Yhden tunnetun teorian mukaan juuri perjantain 13. lokakuuta 1307 tapahtumat ovat vaikuttaneet päivän epäonnen maineeseen. Historiallista näyttöä tämän uskomuksen suorasta alkuperästä ei kuitenkaan ole.
Temppeliherrain perintö vapaamuurariudessa
Vaikka keskiaikainen Temppeliherrain ritarikunta lakkautettiin, sen historia, ritari-ihanteet ja symboliikka ovat säilyneet osana myöhempiä perinteitä.
Myös vapaamuurariudessa tunnetaan Temppeliherrain ja Maltan ritarien perinteeseen liittyviä rituaaleja.
Kansainvälisessä Vapaamuurarijärjestössä Le Droit Humain toimii Englannissa DeMolay Preceptory & Priory No. 1, jossa harjoitetaan Temppeliherrain ja Maltan ritarien perinteisiin pohjautuvia vihkimysrituaaleja. Täältä on myös Suomessa sijaitsevan järjestömme jäsenet hakeneet vihkimyksensä.
Näissä seremonioissa ritarius ei tarkoita keskiaikaista sotilaallista asemaa, vaan ennen kaikkea symbolista sitoutumista ritarillisiin ihanteisiin, kuten rohkeuteen, uskollisuuteen, vastuullisuuteen ja toisten palvelemiseen.
Perinne muistuttaa siitä, että ritarius tarkoittaa ennen kaikkea sisäistä pyrkimystä kasvaa ihmisenä ja toimia ritarillisten ja omien arvojensa mukaisesti.
Temppeliherrain kiehtovin perintö ei ole heidän mahtinsa, omaisuutensa tai kohtalonsa, vaan kysymys siitä, mitä ritarius merkitsee tämän päivän ihmiselle. Se avaa näyn ihmisen elämän yhteen mielenkiintoiseen kerrokseen, joita me vapaamuurariudessa tarkastelemme.
Ja kun seuraavan kerran kalenterissa on perjantai 13. päivä, voit muistaa, että päivään liittyy taikauskon lisäksi myös poikkeuksellisen kiinnostava pala Euroopan historiaa.

