Haluaisitko Sinä tehdä maailmasta paremman paikan? Vähentää epäoikeudenmukaisuutta, lisätä yhteisöllisyyttä ja rakentaa jotain pysyvää tulevia sukupolvia varten?
Tämänkaltaisia toiveita kuulee ihailtavan usein keskustellessa ihmisten kanssa. Hyvä lähtöajatus kuitenkin törmää helposti seinään, kun pitäisi keksiä mistä aloittaa. Muutos ei oikeastaan koskaan voi alkaa ulkopuolelta, ainakaan jos tahdomme siitä pysyvää. Vain vaikuttamalla omaan sisäiseen maailmaamme voimme vaikuttaa ympärillämme olevaan maailmaan kestävästi. Tämä tie on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo.
Sisäinen työ – haasteita piisaa
Itsekehitystä pidetään usein tavoitteena, johon kuuluvat paremmat tavat, tehokkuus tai jatkuva oppiminen. Todellisuudessa se on paljon syvällisempää. Itsekehitys on henkistä työtä, jossa katsomme rehellisesti itseämme peiliin, tunnistamme omat kipukohtamme ja haavoittuvuutemme sekä uskallamme muuttua.
Haasteet tämänkaltaisella matkalla ovat sekä henkisiä että ajattelullisia. Henkisellä puolella kohtaamme tunteet, joita emme ehkä haluaisi käsitellä, kuten pelon, epävarmuuden, häpeän ja riittämättömyyden. Nämä tunteet ovat osa meitä, mutta voivat myös ohjata toimintaamme tiedostamattomalla tavalla. Vasta kun opimme kohtaamaan ne rohkeasti, voimme todella kasvaa.
Ajatusten puolella kyse on totuttujen kaavojen kyseenalaistamisesta. Meillä jokaisella on uskomuksia, joita harvoin edes tiedostamme. Ne voivat liittyä esimerkiksi siihen, mitä pidämme mahdollisena, oikeana tai tärkeänä. Näiden rakenteiden purkaminen ja uusien, rakentavampien ajatusmallien luominen on hidasta, mutta välttämätöntä, jos haluamme muuttaa omaa toimintaamme.
Sisältä ulospäin, pienestä suureen
Kun ihminen kehittää itseään, vaikutus ei jää pelkästään hänen sisäiseen maailmaansa. Ajattele vaikka tilannetta, jossa joku on tietoisesti päättänyt lisätä rauhallisuutta ja läsnäoloa omaan elämäänsä. Päätöksen johdosta ihminen alkaa kohdata läheisiään empaattisemmin, kuunnella aidommin ja suhtautua konfliktitilanteisiin rauhallisemmin. Tällainen asennemuutos ei jää huomaamatta – se tarttuu. Yksilö voi toimia esimerkkinä ja luoda ketjureaktion, joka muuttaa hänen perheensä, työpaikkansa tai yhteisönsä dynamiikkaa pala palalta. Ympäristö havaitsee muutoksen, joskus tiedostaen, välillä tiedostamattaan.
Samoin käy muillakin elämänalueilla. Kun uskallamme itse kyseenalaistaa omat rajamme, rohkaisemme samalla muita tekemään samoin. Kun päätämme elää arvojemme mukaisesti – olipa kyse vastuullisuudesta, rehellisyydestä tai myötätunnosta – luomme huomaamatta ympärillemme tilan, jossa muutkin kokevat tämän mahdolliseksi. Muutos ei yleensä näy heti, mutta se on kiistämättömän todellista.
Entä ne esteet?
On helppo ajatella, että ympäröivä maailma estää meitä tekemästä muutoksia. Väitämme, ettei järjestelmä tue, aika riitä tai resurssit ole kohdallaan. Totuus on, että ympäristöä on vaikea muuttaa, jos emme ensin muuta omaa tapaamme reagoida siihen. Tämä ei tarkoita, että vastuu kaikesta olisi yksin ihmisellä – rakenteilla on tottakai merkitystä – mutta yksilön voima alkaa siitä, miten hän suhtautuu ja toimii tilanteissa, joita hän kohtaa.
Stressaavassa tilanteessa esim. työpaikalla, voimme itse vaikuttaa siihen, miten käsittelemme paineita. Valitako reaktiivisuus vai rauhallisuus? Syytelläkö muita vai etsiä rakentavia ratkaisuja? Jokaisen valinnan kautta voimme muuttaa ympäröivää ilmapiiriä ja inspiroida muita toimimaan rakentavammin.
Itsekehitys on loputon polku
On tärkeää ymmärtää, että oman itsen kehittäminen on työtä joka ei koskaan valmistu. Kyseessä ei ole projekti, jonka päätepiste saavutetaan kerran ja sitten unohdetaan. Kyse on jatkuvasta prosessista, jossa jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden oppia, kasvaa ja valita toisin. Rehellisesti todeten – voi olla hyvinkin turhauttavaa, että aina on uutta opittavaa, mutta samalla myös vapauttavaa. Elämä ei odota täydellisyyttä, vaan kykyä liikkua eteenpäin pienin, säännöllisin askelin.
Kohti parempaa maailmaa, mutta yksilö kerrallaan
Paremman maailman salaisuus löytyy lähempää kuin osaamme kuvitella. Se alkaa jo sanojen voimasta, eli siitä miten puhumme itsellemme. Jatko on siinä, miten suhtaudumme itseemme ja muihin sekä siinä miten päätämme kantaa itsemme haastavissa tilanteissa.
Vaikka itsekehitys on todella haastavaa, se on samalla avain pysyvään muutokseen. Kun ihminen uskaltaa rehellisesti kohdata itsensä, hän voi myös toimia esimerkkinä muille. Ei maailman muutos ole lopulta vain suuria, näyttäviä toimia ja sanoja – se on pieniä tekoja, jotka kertautuvat ja muuttavat ympäristöä vähitellen.
Minkä muutoksen Sinä haluat tehdä tänään?