Sanalle mysteeri on monta tulkintatapaa. Jollekin se voi olla arvoituksellisuutta, toiselle liittyä taikuuteen ja joku liittää sen antiikin uskomuksiin. Yleensä näihin kaikkiin tulkintoihin liittyy kuitenkin yksi yhdistävä tekijä – mysteeri on jotain, mitä sanat eivät riitä täysin kuvaamaan.

Modernissa yhteiskunnassa, jossa kiire ja tiedon yltäkylläisyys voivat helposti ottaa otteen arjesta, mystisyys saattaa tuntua kaukaiselta ja jopa vaikeasti lähestyttävältä asialta. Miksi minun pitäisi pysähtyä jonkonkin, mitä ei voi täysin selittää?

Mutta juuri siinä piilee mysteerien taika. Kyky pysähtyä aidosti kokemaan meitä ympäröivä maailma on erikoistaito. On helppo hukuttaa itsensä digitaalisten laitteiden tarjoamaan eskapismiin, kulkea kiireisen virran mukana ja antaa maailman valua kuin hiekka tiimalasissa. 

Mutta entä jos pysähtyisit hetkeksi? Entä jos keskittyisit vain siihen tehtävään, jota olet juuri nyt tekemässä? Entä jos et juoksisikaan kohti seuraavaa etappia, vaan katselisitkin hetken puiden latvojen huojuntaa tuulessa?

Vapaamuurariudessa mysteerit koostuvat kokemuksista. Hetkistä, jotka jaamme yhdessä, mutta jokainen omalta kulmaltamme. Näissä hetkessä on jotain iäistä, aikaisemmilta sukupolvilta saatua viisautta, mutta samalla ne resonoivat ajassa ja maailmassa, jossa olemme. Ja kuitenkin niiden suurin taika saattaa piillä vain siinä, että uskallamme pysähtyä kohtaamaan edessämme aukeavan maailman ja sen tilanteen johon olemme saapuneet. Ilman kiirettä ja vain siinä hetkessä.