LE DROIT HUMAIN
Suomen Liitto

Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö
Miehille ja Naisille
LE DROIT HUMAIN
Suomen Liitto

Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö
Miehille ja Naisille
LE DROIT HUMAIN
Suomen Liitto

Vapaamuurariuden lyhyt historia

Operatiivinen vapaamuurarius

Allegoriat, joihin vapaamuurarius on kätketty, ja symbolit, joilla sitä kuvataan, perustuvat rakennustaiteesta ja arkkitehtuurista johdettuihin kertomuksiin.

Vapaamuurariuden alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta yleisesti sen otaksutaan saaneen alkunsa niistä rakentaja-ammattikunnista, joita syntyi keskiajalla Manner-Euroopassa ja joita perustettiin myöhemmin varsinkin Englannissa jokaisen suurehkon rakennushankkeen suorittamiseksi.

Skotlannissa operatiivinen muurarius alkoi todennäköisesti jo 1100-luvulla, jolloin englantilaisia kivityöläisiä muutti sinne. Vanhimmat kirkot Englannissa ja Skotlannissa ovatkin tyyliltään samankaltaisia. Skotlannissa toimineista operatiivisista loosheista on säilynyt runsaasti dokumentoitua tietoa 1400-luvulta alkaen. Englantilaisista operatiivisista muurareista on vanhimpia kirjallisia tietoja 1200-luvulta, jolloin Kuninkaallisen mestarimuurarin, mestari Henryn, joka tunnettiin myös nimellä Henry Reynsiläinen, suunnittelemana ja valvonnassa rakennettiin Lontoon Westminster Abbey-katedraali. Useat vanhat katedraalit ja muut huomattavat rakennukset Manner-Euroopassa ja Brittein saarilla ovatkin vapaamuurarien rakentamia.

Lontoon palon 1666 jälkeen Lontooseen keskittyi runsaasti vapaamuurarien ammattikuntia eli loosheja. Looshi-nimi johtuu englannin lodge-sanasta, joka merkitsee mökkiä ja majaa. Looshi toimi työkaluvarastona, piirustustoimistona, ruokailupaikkana ja kokoustilana, jossa mestarimuurarit opastivat oppipoikia sekä ammattiin että eettisiin kysymyksiin liittyvissä asioissa. Vapaamuurareilla oli rakennustaiteeseen ja -tekniikkaan sekä elämänfilosofiaan liittyvää tietoa, jonka he halusivat pitää salassa ulkopuolisilta työrauhan säilyttämiseksi, ja etteivät olisi tulleet esimerkiksi kirkon taholta väärinymmärretyiksi. Suuret rakennushankkeet kestivät useita vuosia, joissakin tapauksissa koko rakennusmiehen eliniän.

Vertauskuvallinen vapaamuurarius

1600-luvulla vapaamuurariloosheihin hyväksyttiin myös muita kuin operatiivisia rakentajia. Heitä nimitettiin "hyväksytyiksi muurareiksi" (accepted masons). Kun varsinainen rakennustaito yleisesti kehittyi myös muurariyhteisöjen ulkopuolella ja goottilainen rakennustyyli alkoi kuolla, vapaamuurariudessa seurasi taantumuksen kausi. Samaan aikaan "hyväksyttyjen muurarien" eli muiden kuin varsinaisten ammattirakentajien määrä loosheissa lisääntyi. Looshit säilyttivät eettiset arvot ja hyväntekeväisyyden ja alkoivat harrastaa aineellisen muuraamisen sijasta henkistä muuraamista.

Kesäkuun 24. päivänä 1717 neljä lontoolaista looshia, joissa oli myös operatiivisia jäseniä, muodosti suur-looshin. Tätä ajankohtaa pidetään merkkipaaluna nykyaikaisen spekulatiivisen eli vertauskuvallisen vapaamuurariuden kehityksessä.

Vapaamuurariuden alkulähteet

Varhaiset spekulatiiviset vapaamuurarit olivat kiinnostuneita erilaisista ikivanhoista aatteista, erityisesti kuvien ja geometrian vertauskuvallisuudesta. Sellainen kiinnostus yhdistää vapaamuurariuden läpi keskiajan lukuisiin muinaisten sivilisaatioiden myyttisiin ja faktisiin suuntauksiin. Vapaamuurariudessa on havaittavissa vaikutteita mm. Kreikan ja Lähi-idän mysteereistä, Pythagoralaisesta koulukunnasta, uusplatonilaisuudesta, gnostilaisuudesta, hermetismistä, temppeliherrajärjestöstä, kabbalasta ja ruusuristiläisyydestä.

Vapaamuurarilegendat sisältävät aineksia useista uskonnollisista lähteistä, kuten egyptiläisten uskonnollisista menoista, muinais-skandinaavisista ja kelttiläisistä perinteistä, heprealaisuudesta, essealaisuudesta ja kristinuskosta.

LE DROIT HUMAIN

Alkujaan myös vertauskuvallinen vapaamuurarius oli täysin miesten maailma. Ensimmäinen nainen, ranskalainen journalisti, kirjailija ja naisasianainen Maria Deraismes, hyväksyttiin vapaamuurariksi Ranskassa vuonna 1882. Maria Deraismes yritti innokkaasti parantaa naisten oikeuksia Ranskassa tukenaan miehen ja naisen tasa-arvoisuutta kannattava ranskalainen lääkäri ja vapaamuurari Georges Martin.

Kaikki muurarijärjestöt julistivat hänen vihkimisensä säännöttömäksi eli vanhojen maamerkkien vastaiseksi. Tämän vuoksi useita jäseniä erosi hänet vihkineestä Les libres Penseurs-looshista. Myös Maria Deraismes erosi, työrauhan säilyttämiseksi, mutta jatkoi taistelua naisten yhteiskunnallisten oikeuksien parantamiseksi.

Ryhmällä naisten oikeuksia ajavia naisia oli 1.6.1892 lähtien tapana kokoontua Maria Deraismesin kotona Pariisissa. Niinpä Maria Deraismes vihki v. 1893 kuusitoista naista vapaamuurariuteen, ja kun Georges Martin liittyi samana päivänä joukkoon, muodostettiin yhteisvapaamuurarilooshi. Perustajat allekirjoittivat 4.4.1893 La Grande Loge Symbolique Ecossaise Mixte de France Le Droit Humain perustamiskirjan. Pariisissa kokoontuva looshi oli avoinna kaikille sukupuoleen, rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.

Kun toiminta levisi Ranskassa Pariisin ulkopuolelle ja edelleen ulkomaille, Le Droit Humain-looshista muodostettiin "Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain". Järjestöllä on toimintaa yli kuudessakymmenessä maassa. Päämaja on Pariisissa, missä Korkein Neuvosto kokoontuu.

Vapaamuuraritoiminta Suomessa

Ensimmäinen miesmuurarilooshi Suomea varten perustettiin Tukholmassa 24.6.1756. Tämän "St. Augustin" looshin ensimmäinen kokous pidettiin Augustinuksen päivänä 28.8.1757 Turussa. Vuoden 1763 jälkeen looshi kokoontui Helsingissä.

Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi 1.8.1822 vapaamuurarijärjestöt ja muut salaseurat lopettamaan toimintansa koko Venäjän valtakunnassa, myös Suomen suuriruhtinaskunnassa. Keisari Nikolai I antoi 20.3.1848 yksinomaan Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevan käskyn, joka kielsi Suomen kansalaisia kuulumasta mihinkään salaseuroihin, jollaiseksi vapaamuurariuskin luokiteltiin.

Sadan vuoden tauon jälkeen vapaamuuraritoiminta alkoi jälleen, kun yhteis-vapaamuurarius Suomen itsenäistyttyä tuli maahamme Englannin ja Skandinavian kautta vuonna 1920. Ja pian elpyi miesmuurarius, kun ensimmäinen looshi "Suomi loosi" perustettiin 18.8.1922, eli kaksi vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen yhteisvapaamuurarilooshi "Väinämö" oli perustettu.

Yhteisvapaamuurarius Suomessa

Suomalainen yhteisvapaamuurarius sai alkunsa, kun tohtori John Sonck sai vapaamuurarivihkimyksen kesällä 1920 Lontoossa. Hänen tarkoituksenaan oli tuoda yhteisvapaamuurarius Suomeen, mistä hän oli alustavasti neuvotellut englantilaisten yhteis-vapaamuurarien kanssa. Tätä varten hän hankki täydellisen looshikaluston ja lähetti sen Suomeen. Palattuaan itse Suomeen hän piti syyskuussa 1920 Teosofisen Seuran jäsenille esitelmän vapaamuurariudesta.

Samanaikaisesti myös toisella taholla oli suunniteltu yhteisvapaamuurariuden tuomista Suomeen. Tanskalainen kreivitär Ellen Bille-Brahe-Selby oli ollut kirjeenvaihdossa kirjailija Pekka Ervastin ja rouva Kyllikki Ignatiuksen kanssa. Tämän seurauksena lokakuussa 1920 Suomeen saapuivat Skandinavian Tuomiokunnan Edustaja mainittu Ellen Bille-Brahe-Selby ja Saima Neovi Kööpenhaminasta sekä Birger Zadig Oslosta. Nämä Skandinavian Tuomiokunnan jäsenet vihkivät John Sonckin avustuksella tilapäisessä kokoushuoneessa Bulevardinkatu 7 Helsingissä lauantaina 4.10.1920 ja sitä seuraavana sunnuntaina yhteensä 60 henkilöä yhteisvapaamuurariuteen. Sunnuntaina 5.10.1920 perustettiin Suomen ensimmäinen yhteisvapaamuurarilooshi "Väinämö".

Suomalaiset looshit toimivat Skandinavian tuomiokunnan alaisina 27.7.1924 saakka, jolloin Suomen järjestöstä tuli itsenäinen tuomiokunta, joka toimi suoraan Le Droit Humainin Korkeimman Neuvoston alaisuudessa. Aluksi looshit toimivat itsenäisinä rekisteröityinä yhdistyksinä, kunnes 23.9.1928 perustettiin "Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain Suomen Liitto r.y.", jonka jälkeen looshit ovat toimineet yhdistyksen alaisina osastoina.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää jäsenten kaikinpuolista eettistä, älyllistä ja henkistä kehitystä sekä herättää ihmisissä kiinnostusta näihin tavoitteisiin pyrkivään keskinäiseen työskentelyyn ja itsekasvatukseen. Tämän ohella yhdistys harjoittaa hyväntekeväisyyttä.

Looshit: